Haamu liikkeellä: Isojärven savottajätkien pyöräteillä

Syyskuisena sunnuntaina ajoimme sumuisen maiseman läpi Isojärven kansallispuistoon. Olin lupautunut Metsähallituksen luontopalvelujen haamumaastopyöräilijäksi, joten haamu otti tällä kertaa 35-vuotiaan naispyöräilijän hahmon. Retkiseuranani oli tavalliseen tapaan puolisoni, joka on kokenut maastopyöräilijä ja suunnitteli tämänkin retken tarkemman reitin. Minä taas olen omistanut maastopyörän vasta reilun vuoden ja pyöräilen enimmäkseen polkuja, metsäautoteitä ja hiekkateitä. Meille molemmille tämä oli kuitenkin ensimmäinen pyöräretki kansallispuiston maisemiin.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Saavuimme Isojärvelle omalla autolla. Kansallispuistossa oli heti parkkipaikalta lähtien harvinaisen kauniit, informatiiviset ja selkeät opastaulut. Retken elämyksellisyyttä lisäsi tieto niin kansallispuiston historiasta, luonnosta kuin savottajätkien kulttuurihistoriastakin. Myös majavista saimme uutta tietoa ja koimme pyöräilleemme majavien huudeilla, vaikkemme itse lättähäntiä kohdanneetkaan.

Reittimme kulki Heretyn parkkipaikalta savottajätkien vanhaa pyörätietä Lortikan kämpälle. On siinä ollut savottajätkillä polkemista vanhanmallisilla pyörillään, kun mekin pidimme reittiä haastavana kaikista nykyajan parannuksista huolimatta. Kokeneemmalle maastopyöräilijälle reitin haastavuus oli kuulemma aika sopiva, vaikka jotkut kohdat olivat hänellekin mahdottomia pyöräillä. Minusta sen sijaan tuntui välillä, että polun haastavuuden kanssa loppuvat taidot, voimat, rohkeus ja hermot.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Sumuisen yön jäljiltä puunjuuret, pitkospuut ja kalliot olivat liukkaita, jopa vaarallisia. Varsinkin kun kerros syksyn lehtiä peitti niitä. Ja jos pitkospuilta kaatuu pyöränsä kanssa, niin arvaahan sen, että pyöräilijä lentää rähmälleen suohon.

Reitti oli suurimmaksi osaksi niin kapea, että kävelijät joutuivat väistämään nopeammin eteneviä pyöräilijöitä, kun maasto oli liian vaikeakulkuista ohitukseenkaan. Huomasin, että minua vähän nolottikin pyöräillä kansallispuistossa ja olisin halunnut selitellä pyöräilymme luontoystävällisyyttä etenkin kulkijoille, jotka kommentoivat ”pyörien ulkoiluttamista asvalttiteiden ulkopuolella”. Pohdinkin, että maastopyöräilyn hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että pyörällä liikkuvat kunnioittavat vastaantulijoita huomioiden kävelijät hidastamalla nopeutta merkittävästi ja vaikkapa tervehtimällä vastaantulijaa.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Lortikassa pysähdyimme lounastauolle nuotiopaikalle, ja auringonpaisteessa nautitun ruoan jälkeen jatkoimme edelleen Kalalahteen. Reitti Lortikasta Kalalahteen oli itse asiassa pyöräilyyn paremmin soveltuvaa kuin vanha pyörätie Heretyn ja Lortikan välillä.

Metsän tuoksu ympäröi meidät pyöräillessäkin, vaikka sujahdimmekin luontonähtävyyksien ja potentiaalisten sienipaikkojen ohi totuttua nopeammin. Syysilma oli ihanaa hengittää. Miten ihminen toimiikin niin, että kun oikein väsyttää itsensä raittiissa ulkoilmassa, stressi lievittyy parhaiten? Pyöräily kansallispuistossa tuntui toimivan stressaavan työviikon jälkeen erinomaisena rentoutumiskeinona.

IMG_0670

Kuva: Haamuretkeilijä

Kalalahdesta jatkoimme vielä Huhtalaan, aution maatalon pihapiiriin. Huhtalassa leijui jotenkin taianomainen tunnelma, johon sekoittui opastaulujen historiatiedon tuomat kuvitelmat entisajan asutuksesta ja kovistakin ajoista, kauniit rakennukset ja se autius ja hiljaisuus.

Pyöräily teitä pitkin takaisin Herettyyn tuntui jo helpolta, vaikka ylämäkiä riitti poljettavaksi sielläkin. Oli hassua putkahtaa pyöräteiden hiljaisuudesta Heretyn parkkipaikalle, joka yhtäkkiä olikin täynnä autoja ja vilinää. Ihan vielä emme raaskineet kuitenkaan lähteä kotiinpäin, vaan kävimme pyöräilemässä vielä pienen piston Heretystä pyöräreitin alkupätkää.

Teksti: Haamuretkeilijä

Metsähallituksen luontopalvelut rekrytoi elokuussa 2014 haamuretkeilijöitä (Mystery Shopper, Quality Hunter) arvioimaan eri kohteitaan maastopyöräilyn näkökulmasta. Haamuretkeilijän tehtävänä on tutustua nimettömänä ja tavallista maastopyöräilijää esittäen tiettyyn kohteeseen, sen palveluihin ja palvelurakenteisiin sekä tehdä niistä havaintoja. Retken jälkeen haamut antavat palautetta palvelujen toimivuudesta ja kertovat mieleen tulleista kehittämisideoista Metsähallitukselle. Maastopyöräilyn haamuretkeily jatkuu vuoteen 2015.

Yksi ajatus artikkelista “Haamu liikkeellä: Isojärven savottajätkien pyöräteillä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s