Eroon vesipelosta eli maakrapu vesillä

Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies. No joku varmasti on, mutta minä en ole. Kalastaa kyllä osaan, kunhan se tapahtuu rannalta tai niin, että veneen voi soutaa nopeasti rantaan. Tunnettu olen kuitenkin veneessä saamistani itkukohtauksista. Tilanne kärjistyi kerran niin, että minut soudettiin rannalle ruikuttamaan, kun muut jatkoivat kalastusta.

Monta vuotta olen kärsinyt jonkinasteisesta vesipelosta. Entä jos vene uppoaa? Entä jos kanootti karahtaa kiveen? Mitä pinnan alla on? Kuinka syvää tässä on? Mitä jos jalkani juuttuu johonkin tai jotain muuta yhtä epätoivoista. Kaukana takanapäin ovat ajat, jolloin hyppäsin vailla huolia laiturilta turkoosiin järviveteen ja sukeltelin kiviä pohjasta. En muista tarkalleen, mistä pelot alkoivat. Yhtenä kesänä sukelsin Saksassa kesälomalla järvessä jotain epämääräistä päin. Kerran soutuveneestä irtosi tulppa keskellä järveä ja vesi suihkusi veneeseen. Matkustaja-autolautta Estonian uppoaminen ja siitä uutisointi vaikutti varmasti myös jollakin tavalla minuun lapsena. Muistan uutiset edelleen elävästi, vaikka olin onnettomuuden sattuessa vasta ekaluokkalainen.

Pelot ovat luultavasti monien asioiden summa, ja kumpuavat jostain kaukaa alitajunnasta. Nautin kyllä melomisesta, soutelusta, uimisesta, kalastamisesta ja muusta vesillä liikkumisesta. Harmittaa, kun pelot rajoittavat toimintaani ja saavat oloni usein vesillä ahdistuneeksi. Järvillä ja merellä olisi paljon mahdollisuuksia erilaisille liikuntaharrastuksille. Tänä kesänä päätin alkaa työstää vesipelkoani ihan ajatuksella ja kerätä pieniä ja isoja, mutta ennen kaikkea hyviä kokemuksia mereltä ja järviltä. Rajoittaako vesillä liikkumisen pelko sinun harrastuksiasi? laituriPirtukätköjä ja kalastajaperinnettä

Ensimmäisenä päätin tutustua mereen paremmin, sillä olen asunut Oulussa jo parisen vuotta ja meri on jäänyt minulle vieraaksi. Heinäkuun puolivälissä minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Perämeren kansallispuistoon. Tarkoituksena oli tutustua tarkemmin Selkä-Sarven saareen ja Perämeren virkistyskäytön kehittämiseen. Metsähallituksen luontovalvoja Keijo Mildin turvallisella ja tasaisella venekyydillä viiletimme Tornion satamasta lähelle Ruotsin rajaa.

Ummistin silmäni veneessä ja hengitin raikasta meri-ilmaa. Kuinka rentoutuneelta olo tuntuikaan auringon helottaessa kasvoille. Edelliset viikot olin istunut tiiviisti toimistolla tietokoneen äärellä, ja kropan sekä mielen jähmeys alkoi jo venematkan aikana kadota. Turvallisessa kyydissä ja tutussa seurassa pelko väistyi pikku hiljaa. Saaripäivän aikana tankattu energinen olo säilyi pitkään. Ihme kyllä osasin jopa nauttia laivamatkasta, vaikka aluksi jännittikin. Tänne palaan uudestaan.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, ainakaan Perämerta edemmäs. Upeita, erilaisia ja salaperäisiä luontokohteita on yllättävän lähellä. Selkä-Sarvi täytti kaikki nuo kriteerit eikä vähiten mielenkiintoisen historiansa ja karun luontonsa vuoksi. Lisätietoja saaresta: www.luontoon.fi/perameri

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, ainakaan Perämerta edemmäs. Upeita, erilaisia ja salaperäisiä luontokohteita on yllättävän lähellä. Selkä-Sarvi täytti kaikki nuo kriteerit eikä vähiten mielenkiintoisen historiansa ja karun luontonsa vuoksi. Lisätietoja saaresta: www.luontoon.fi/perameri

Uteliaisuus voittaa pelon, myös vesipelon. Selkä-Saaren historia lumoaa, ja kerrotaan saarella asuvan kummituskin. Kuvassa aurinkokello vuosisatojen takaa. Kesäkuussa testattiin uudenlaista vesiliikenneyhteyttä Ruotsin ja Suomen saarien välillä Perämerellä, joten myös niillä, jotka eivät omista venettä tai osaa purjehtia oli mahdollisuus päästä tutustumaan Perämeren saariin. Toivottavasti kuljetuksia järjestetään myös ensi kesänä.

Uteliaisuus voittaa pelon, myös vesipelon. Selkä-Saaren historia lumoaa, ja kerrotaan saarella asuvan kummituskin. Kuvassa aurinkokello vuosisatojen takaa. Kesäkuussa testattiin uudenlaista vesiliikenneyhteyttä Ruotsin ja Suomen saarien välillä Perämerellä, joten myös niillä, jotka eivät omista venettä tai osaa purjehtia oli mahdollisuus päästä tutustumaan Perämeren saariin. Toivottavasti kuljetuksia järjestetään myös ensi kesänä.

Pintaakin syvemmälle

Viikko Perämeren retken jälkeen ja tuijotan pimenevään kesäiltaan syrjäiselle ja kauniille järvelle. Takana on pitkä ja hikinen maastopyöräretki ja ennen kotimatkaa pitäisi käydä uimassa – pestä pois päivän pölyt ja rasitukset. Tummuva ilta värjää veden mustaksi ja ranta syvenee nopeasti. Jalkojen alla tuntuu hiekka. Ainakin minulla pieni pelko saa aistit äärimmilleen. Mieleen tulee tulevat artisti Emma Salokosken Veden alla -kappaleen sanat: ”Onko sen alla haukia tai haita, jotka mut voi kerralla hotkaista…”. No haukia varmasti on, mutta haita tuskin näkyy. Pulahdan kesäiseen järveen ja uin pikaisesti lyhyen matkan kohti rantaa. Jalat ylettyvät koko ajan pohjaan, kuten aina. Sitten sukellan nopeasti ja kahlaan takaisin rantaan. Olo on upea, mutta enempää en uskalla uida. Jään vielä hetkeksi ihailemaan järveä. Kyllä Suomen kesä osaa olla kaunis.

auringonlaskuSuppaillen järvellä

Koska olin päässyt hyvään vauhtiin operaatiossa vesipelosta lopullisesti eroon, päätin haastaa itseäni pikkuisen lisää. Unelmanani on ollut kokeilla suppailua (Stand Up Paddling), jossa melotaan laudalla seisten. En ole kuitenkaan uskaltanut, ja kokeilu on jäänyt. Tänä kesänä päätin kuitenkin testata lautaa tutulla järvellä.  Lautavuokraamoon kävellessä olo on innostunut. Mukaan on lähtenyt ystävä. Laitan laudan veteen ja saan pikaisen tekniikkaopastuksen. Päälle vielä kelluntaliivit, eikä tippuminen laudalta  ainakaan teoriassa haittaa.

Melon laudalla yhä varmemmin vedoin myötätuuleen. Aluksi tuntui huteralta, mutta kroppa alkaa rentoutua. Tunnen kuinka keskivartalon lihakset työskentelevät aktiivisesti. Myös tasapaino saa hyvää harjoitusta. Kasvoille leviää hymy. Olotila on oikeastaan rennompi kuin ”tavallisesti” meloessa ja tuntuu, että tilanne on paremmin hallussa, kun voi seistä ja on hieman kauempana veden pinnasta. Myös maisemien ihailu on seisten erilaista, sillä näkyvyys on hyvä.

Ystäväni ehdottaa kääntymistä niemen kärjessä. Tuuli kuitenkin yltyy lähellä niemeä, ja lauta lähtee niin sanotusti lapasesta, sillä en saa sitä käännettyä. Paniikki iskee. Olen purskahtamaisillani itkuun, mutta saan kuitenkin ohjattua laudan niemen takana olevaan suojaisaan lahteen ja rantaudun. Vedän muutaman kerran syvään henkeä ja kasaan ajatukseni. Kova maa tuntuu jalan alla hyvältä. Lähden puskemaan vasta-aallokkoon. Aallot lipuvat laudalle ja jaloille, mutta olo rentoutuu pikku hiljaa. Ahdistus menee ohi ja alan nauttia aaltojen kutituksesta jalkojen alla. Pääsen uudestaan vauhtiin. Puolentoista tunnin suppailun ilman taukoja voi lukea jo kestävyysharjoitukseksi. Tunne uskalluksesta ja itsensä ylittämisestä on hieno. Totean, että suppailu kannattaa aloittaa tutussa seurassa ja turvallisessa ympäristössä. Oppaan mukana olokaan ensimmäisellä kerralla ei ole pahitteeksi.  Illalla huomaan selailevani netistä SUP-lautojen hintoja.

Vastatuuleen suppailu oli luonnollisesti haastavampaa, mikä kannattaa ottaa huomioon.

Vastatuuleen suppailu oli luonnollisesti haastavampaa, mikä kannattaa ottaa huomioon.

 Siedätyshoito jatkuu

Jostakin syystä soutuveneessä istuminen ei ole tuntunut minusta pitkää aikaan täysin mukavalta. Pahinta on, jos ranta on kivikkoinen. Koska siedätyshoito jatkuu, ehdotan, että lähdemme ystäväni kanssa soutamaan illalla järvelle. Tällä kertaa järvi on astetta suurempi. Rannan kivetkin ovat astetta suurempia, varmasti myös aallot ja kalat ja kyllä, pelkokin on suurempi. Parinsadan metrin soudun jälkeen ehdotan kääntymistä takaisin rantaan. Aurinkokin alkaa jo laskea. On jo niin pimeääkin, kunnes tajuan, että aurinkolasit ovat jääneet päähän. Vähitellen olo rentoutuu. Uteliaisuus ajaa eteenpäin, mutta en pysty täysin nauttia upeasta auringonlaskusta. Puristan kameraa käsissäni, ja saan napsittua muutaman kuvan. Moottorivene lähestyy ja kaksi kalastajaa heiluttaa meille iloisesti. Heilutan takaisin. Olo kohentuu pikku hiljaa, ja kuvaan auringonlaskua. Alkaa olla myöhä, joten jätämme saarelle rantautumisen seuraavaan kertaan. Kotimatkalla tutkin tietoa saaresta, jonne olimme matkalla. Seuraavalla kerralla pitää ottaa eväät mukaan.

vene

Kyllä se tästä

Edistystä on tapahtunut, ja tuntuu että olen paljon entistä rohkeampi. Edessä on kuitenkin uusia haasteita. Minulle tarjoutuu tilaisuus kokeilla purjehtimista pienellä purjeveneellä. Olen jättänyt kokeilut muina vuosina väliin, mutta tällä kertaa innostus ajaa pelon ohi. Pieni, turvallinen ja tuttu järvi on kaunis ja ilma helteinen. Opettelen alkeita ja lähden matkaan. Tuuli tarttuu purjeeseen. Mahanpohjassa kutkuttaa ja tajuan lähestyväni järven syvännettä, jota olen vältellyt noin 15 vuotta. On hieno huomata, ettei minua ahdista kovinkaan paljoa. Teen neuvojen mukaan ja käännän veneen paluumatkalle. Ummistan silmäni ja annan veneen lipua takaisin rantaan. Se ei ollut mallisuoritus, mutta hauskaa joka tapauksessa ja mukava sysäys uuteen lajiin.

Viimeisenä kesälomailtana uskaltaudun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan soutamaan pienen lenkin soutuveneellä yksin. On tyyntä, kaunista ja hiljaista. Vähän liiankin hiljaista, ajattelen. Keskellä järveä oleva karikko työntyy pinnan ylle uhkaavan näköisenä, mutta osaan kyllä kiertää sen kaukaa.  Tästä on hyvä jatkaa.

Teksti ja kuvat: Metsähallitus / Riikka Mansikkaviita

Liikuntatieteiden maisteri Riikka Mansikkaviita työskentelee erikoissuunnittelijana Metsähallituksen luontopalveluissa. Helpoiten Riikan löytää vapaa-ajalla hiihtämästä, suunnistamasta, juoksulenkiltä tai valokuvaamasta. Tavoitteena Riikalla on viettää joka päivä vähintään kaksi tuntia ulkona pysyäkseen reippaana sekä testata uusia tapoja liikkua luonnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s