Energiaa pohjoiskarjalaiselta keitaalta

Näkymä Kolvananuuron pohjalta. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Näkymä Kolvananuuron pohjalta. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Puuduttavan pitkä automatka halki puolen Suomen, istuminen alkaa käydä tuskaiseksi ja mielessä siintää virkistävä tauko. Moni kesälomalainen voi varmasti samaistua tunteeseen. Ajelin eräänä kesäkuisena sunnuntai-iltapäivänä autolla Jyväskylästä kohti Lieksaa. Omat eväät olivat matkassa ja menovettä autossa riitti, joten huoltoasemalle ei ollut tarvetta eikä intoa pysähtyä. Siinä maisemia katsellessa mieleeni juolahti, että käynpä tutustumassa johonkin matkan varrelle osuvaan luontokohteeseen. Missäpä muualla sitä paremmin saisi omat energiansa ladattua ja virkistyneen mielen? Toki aivan teiden varsillekin osuu mukavia maisemia ja kiehtovia taukopaikkoja, mutta nyt kaipasin jotain säväyttävämpää. Varsin nopeasti mielessäni kirkastuikin tuleva kohteeni.

Olin kuullut ylistäviä kuvauksia Kolvananuuron luonnonsuojelualueesta Joensuuhun nykyään kuuluvan Enon kunnan alueella. Ja nyt olisi oiva tilaisuus nähdä alue. Kurvasin päätieltä noin 10 kilometrin matkan pitkin hiekkatietä tämän Metsähallituksen luontopalvelujen hoitaman alueen pienelle parkkipaikalle. Tie kapeni ja kapeni, mutta ongelmitta sinne tavallisella henkilöautollakin pääsi. Hieman evästä suuhun ennen jalkautumista ja juomapullo matkaan mukaan.

Kolvananuuron rotkolaakso on kuin oma maailmansa, johon laskeudun jyrkkää rinnettä pitkin. Rinteitä peittävään vanhaan kuusimetsän sukeltaessani automatkan rasitukset tuntuvat jo hyvin kaukaisilta. Alhaalla uurossa eteeni avautuu suon ja jylhien kuusikkorinteiden ympäröimä Pieni Koirilampi. Tämä pohjoiskarjalainen keidas lyö helposti laudalta pikateiden matkakeitaat. Eivät olleet kuulemani huhut tuulesta temmattuja. Mutta paras osuus on vielä edessä.

Pieni Koirilampi. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Pieni Koirilampi. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Polku seurailee lammesta laskevan puron vartta pitkin, ja sen molemmin puolin nousevat kalliorinteet muuttuvat yhä korkeammiksi. Tunnelma laakson pohjalla on hyvin erikoinen: sitä voisi kuvailla sademetsämäiseksi tai viidakkomaiseksi. Puroa ja uuron alarinteitä ympäröivät valtavan vehreät ja rehevät saniaiskasvustot. Lintujen laulu ja äkkijyrkillä rinteillä kasvaviin puihin osuvat auringonsäteet tuovat oman lisänsä kiehtovaan tunnelmaan. Polku kulkee pitkään kivikossa, jossa myös tasapainoaisti joutuu koetukselle ja automatkalla puutuneet jäseneni saavat kipeästi kaipaamaansa liikettä. Seuraavaksi nousen uuron pohjalta jopa 70–80 metrin korkeuteen ulottuville rinteille. Samalla polku sukeltaa jälleen kulkemaan vanhan kuusimetsän suojissa. Ylhäältä aukeavat sykähdyttävät näköalat noin neljä kilometriä pitkään rotkolaaksoon.

Jyrkät kuusikkorinteet nousevat saniaisten peittämästä rotkolaaksosta. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Jyrkät kuusikkorinteet nousevat saniaisten peittämästä rotkolaaksosta. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Puro soljuu pitkin uuroa. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Puro soljuu pitkin uuroa. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Vielä polun loppupuolella laskeudun takaisin laakson pohjalle ja nousen jyrkkää rinnettä takaisin parkkipaikalle. Varsin fyysinen reitti siis, mutta upea luontokokemus on ehdottomasti pienen ponnistelun arvoinen. Parin tunnin patikoinnin jälkeen jäsenissä tuntui mukava pieni väsymys ja mieli oli jälleen virkistynyt. Kyllä taas riitti virtaa ajella loppumatka Lieksaan, eikä matkaan tullut pieni lisälenkki suinkaan harmittanut. Usein tien päällä putkinäkö vaivaa ja pysähtyminen uusiin kohteisiin tuntuu hankalalta. Turhaan. Tällaisia mahtavia luontokohteita meillä on ympäri maata, kun vain pitää silmänsä auki ja etsii hieman tietoa. Hyvä paikka etsiä omalta kotiseudultasi löytyviä tai autoilureittiesi varrelle osuvia kohteita on www.luontoon.fi.

Ylhäältä rinteeltä on komea näköala rotkolaaksoon. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Ylhäältä rinteeltä on komea näköala rotkolaaksoon. Kuva: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Lisätietoa Kolvananuurosta

Teksti: Viljo Kuuluvainen

Liikuntatieteiden maisteri Viljo Kuuluvainen työskentelee Luonto liikuttamaan -hankkeen suunnittelijana Lieksassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s