Suksien suhinaa Tiilikalla

Vaikka kevät tekee kovasti jo tuloaan, käännän hetkeksi katseet lumisille laduille. Kehnosta talvesta huolimatta Tiilikan hiihto saatiin järjestettyä viime kuussa Rautavaaralla. Tapahtuma keräsi ennätysmäärän osallistujia. Hiihtämään tultiin kauempaakin, ja laduilta palattiin tyytyväisin mielin.

Saavun sunnuntaiaamuna Sammakkotammen pysäköintialueelle hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkamista ja yllätyn ensikertalaisena nähdessäni hiihtäjiä suksien kanssa jo ympärilläni. Vähäluminen talvi on rokottanut hiihtoharrastuksen mahdollisuuksia ja monia hiihtotapahtumia on jouduttu perumaan, joten tiedossa on harvinaista herkkua. Tiilikan hiihdonkaan peruminen ei ollut kaukana, mutta onneksi yksi vajaan 10 kilometrin mittainen lenkki saatiin varjeltua.

Tapaan nuorisokeskus Metsäkartanon väkeä pysäköintialueella, jossa lastaamme moottorikelkan kyytiin erikoisia liukulumikenkiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan lumikengän ja suksen välimaastosta. Ideana on antaa osallistujien kokeilla liukulumikenkiä samoin kuin perinteisiä puusuksia. Marraskuussa aloittanut puistomestari Marko Haapalehto lähtee kyyditsemään moottorikelkalla viimeistä lastia tarvikkeita Uiton kämpälle. Näen myös suunnittelija Auvo Sapattisen Metsähallitukselta saapuvan ohjaamaan liikennettä. Ilmassa on urheilutapahtuman tuntua. 

Hiihtelen rauhalliseen tahtiin ja ihailen samalla talvisen utuista maisemaa. Onpa hiljaista ja kaunista. Muistelen Metsähallituksen kuvausta Tiilikkajärven kansallispuistosta rauhojen rannan puistona. Tarkistan asian myöhemmin työpaikalla. ”Tiilikkajärven hiekkarannoilla, harjuilla, tuoksuvilla tupasvillaisilla soilla ja metsien huminassa voit tuntea aidon luonnon väkevän vaikutuksen”. Niinhän se menikin. Olen samaa mieltä, vaikka onkin varhainen lumen peittämä kevättalvi ja monet kasvit odottavat vielä esille pääsyään. 

Uiton kämpällä riitti vipinää. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Uiton kämpällä riitti vipinää. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Kolmisen kilometriä hiihdeltyäni saavun Uiton kämpälle, joka toimii Tiilikan hiihdon tukipaikkana. Juutisen huoltomiesveljekset Matti ja Reino Metsähallitukselta ovat jo keitelleet suuret määrät nokipannukahveja tulilla ja jutustelevat tuttuun tapaan hiihtäjien kanssa. Kuulen paikallisten turisevan ja heittävän huulta keskenään. ”Olen kiertänyt jo aamukahdeksalta ensimmäisen lenkin ja tulin juuri kolmannelta kierrokselta. Voisiko joku kertoa miten täältä pääsee pois”, lohkaisee iäkkäämpi mies pilke silmäkulmassa. Paikalle on saatu myös mehua, teetä, maitoa, keksejä ja rinkeleitä, joita hiihtäjät saavat rauhassa nautiskella nuotiolla lämmitellessään. 

Ihmiset hiihtelevät yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä. Hiihtäjiä tulee ja menee tasaiseen tahtiin. ”Monille tapahtuma on muodostunut jo perinteeksi”, Haapalehto kertoo. Ei ihmekään, sillä tämä on 19. Tiilikan hiihto. Myönteistä on se, että myös ensikertalaisia on, itseni lisäksi. Puistomestari Haapalehto kehuu päivää onnistuneeksi. ”Tämä on reipas ulkoilutapahtuma, jossa näkee hyväntuulisia ihmisiä, jotka tykkäävät luonnosta ja liikkumisesta”, hän kuvailee. 

Juha ja Lotta Hakkarainen vetämässä henkeä hiihtolenkin jälkeen. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Juha ja Lotta Hakkarainen vetämässä henkeä hiihtolenkin jälkeen. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Tapaan Uiton kämpän nuotiopaikalla isän ja tyttären siemailemassa lämmintä juomaa. Jutustelujen lomassa selviää, että Juha ja Lotta (14 v.) Hakkarainen tulivat paikalle 30 kilometrin päästä Valtimolta viettämään rauhallista retkipäivää yhdessä. Parivaljakko on osallistunut Tiilikan hiihtoon jo useamman vuoden ajan, ja kertoo pyrkivänsä tulemaan joka vuosi paikalle, jos vain ehtii. ”On ollut tosi mukavaa osallistua ja täällä on hirmu paljon porukkaa”, Lotta toteaa. ”Kyllä on ollut kiva olla. Ei ole kiire kenelläkään minnekään, ja Tiilikkajärven kansallispuisto on hieno paikka”, Juha Hakkarainen jatkaa.

Hiihtäjät saivat olla varuillaan tämän latuja vallanneen veijarin kanssa. Kuva: Timo Vertanen

Hiihtäjät saivat olla varuillaan tämän latuja vallanneen veijarin kanssa. Kuva: Timo Vertanen

Tänä vuonna ladulla ihmetystä aiheutti hieman ärhäkällä päällä ollut metso, joka oli valehyökännyt muutamien hiihtäjien kimppuun matkan varrella. Nuotion äärellä puitiin asiaa yhdessä moneen kertaan. Monet saivat ikuistettua linnusta muistoksi hienoja lähikuvia. Eläinten ystävien mieleen oli myös se, että koirien tuominen mukaan Tiilikan hiihtoon oli sallittua tänä vuonna. ”Paikallislehdissä on ollut talven aikana polemiikkia, että koirat sotkevat ladut”, Hakkarainen taustoittaa. 

Tiilikan hiihto houkutteli osallistujia läheltä ja kaukaa. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Tiilikan hiihto houkutteli osallistujia läheltä ja kaukaa. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja se on laajuudeltaan 34 neliökilometriä. ”Kävijöiden määrä on hiljalleen kasvamassa. Viime vuonna kävijöitä oli 8500”, Sapattinen kertoo. Pääosa ihmisistä tulee lähimaakunnista Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Tiilikkajärven kansallispuisto on myös yksi Luonto liikuttamaan -hankkeen kohdealueista. Suojelualueen näkyvyyttä ja kävijämäärää halutaan kasvattaa samalla kun kehitetään uusia toimintamalleja ja palvelutuotteita erilaisille kohderyhmille. Tavoitteena on lisätä luontoliikuntaa sekä edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Yöpymiseen soveltuva vuokratupa Uiton kämppä on nähnyt monet hiihtotapahtumat. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Yöpymiseen soveltuva vuokratupa Uiton kämppä on nähnyt monet hiihtotapahtumat. Kuva: Metsähallitus / Jenni Vertanen

Pikku hiljaa väki vähenee Tiilikalla. Lähden kotia kohti tyytyväisin ja virkistynein mielin. Kuulen raporttina pysäköintipaikalla olleelta Sapattiselta, että päivän aikana osallistujia oli 350, mikä hipoo kaikkien aikojen ennätystä. On hienoa, että ihmisille luodaan maksuttomia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen ja mukavaan yhdessä oloon. Olkoon loppukevätkin keleiltään suotuisa ja ulkona liikkumiseen inspiroiva! 

Teksti: Jenni Vertanen

Terveystieteiden maisteri ja erä- ja luonto-opas Jenni Vertanen työskentelee Luonto liikuttamaan -hankkeessa suunnittelijana nuorisokeskus Metsäkartanolla Rautavaaralla. Itä-Suomen jylhän kaunis luonto ja ystävälliset ihmiset ovat hurmanneet Jennin. Urheilullisen naisen toiveena on tallustaa mahdollisemman monella seudun luontopolulla ja olla törmäämättä karhuihin tai susiin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s