Vihreitä valmentajia

DSCF2218Miltä kuulostaisi, jos säännölliseen luonnossa liikkumiseen ja aktiiviseen elämäntapaan olisi kaupunkilaisellekin tarjolla ohjattu, helppo ja luonteva väylä? Luonnossa liikkuminen tapahtuisi lähialueilla, lajivalikoima olisi monipuolinen, ei tarvitsisi huolehtia välineistä, kohteet vaihtelisivat ja henkilökohtainen valmentaja motivoisi, opettaisi ja huolehtisi ohjelman suunnittelusta puolestasi. Kynnys elämäntapamuutoksen aloittamiseen luonnossa liikkuen olisi matala, ja luontoympäristö vaikuttaisi samalla myönteisesti henkiseen hyvinvointiin ja palautumiseen. Samaan yhteyteen sopisi luontevasti oppi terveellisestä ja luonnonmukaisesta ravinnosta – luomuliikuntaa ja luomuruokaa.

DSCF2154Kuntokeskusympäristössä toteutettuna tällaiselle on jo pitkään ollut nimikin: personal training. Henkilökohtaisella valmennuksella alkaa jo olla perinteitä, ja koulutettujen valmentajien ja erityisesti valmennettavien määrä on voimakkaassa kasvussa. Omaan hyvinvointiin panostaminen on hyväksyttyä, ja elämäntapamuutoksessa tarvittavan avun hankkiminen on jo arkipäivää.

On mainiota, että ihmiset ovat löytäneet henkilökohtaisen valmennuksen, ja moni on sitä kautta päässyt kiinni terveempään elämään. Personal training on kuitenkin vahvasti kiinnittynyt kuntosaliharjoitteluun. Eikä siinä mitään: kuntosaliharjoittelu on erinomaista kuntoilua, jota itsekin harrastan. Silti personal training -ilmiö edustaa ainakin mielikuvatasolla tietyllä tapaa normaalista elämästä eristettyä liikuntaa sekä erityisen tarkkoja ja osin keinotekoisia ruokavalioita. On paljon elämäntapamuutosta kaipaavia ihmisiä, jotka vierastavat sisällä laitteissa tapahtuvaa liikkumista sekä proteiinipatukoiden ja palautusjuomien tankkaamista.

DSCF1292Olisiko aika kenties kypsä luonnossa liikkumisen, arkiliikunnan ja luonnollisen mutkattoman ruokavalion ympärille rakentuvalle henkilökohtaiselle valmennukselle? Osaaminen ja arkiymmärrys tällaisista terveellisen elämäntavan peruselementeistä on katoavampi luonnonvara kuin uskommekaan. Lisäksi monelle kynnys sisäliikuntaan on suuri ja harvan tavoitteena on fitnessbuumista huolimatta täydellinen vartalo.

DSCF0921Tavallinen vasta-argumentti luontoliikuntaan liittyville palveluille on se, että kyllä suomalaiset osaavat liikkua omatoimisesti luonnossa eikä siihen sen kummempaa ohjausta tarvita. Mutta onko tällä hetkellä kasvukeskuksissa tai niiden lähellä edes tarjolla laadukkaita luonnossa liikkumisen palveluita? Palveluita, joissa olisi sovellettu aivan uudenlaisia lähestymistapoja luontoliikuntaan? Palveluita, joissa olisi pyritty madaltamaan perinteisiä luontoliikunnan esteitä, kuten epävarmuutta turvallisuudesta, saavutettavuutta tai välineiden puutetta? Palveluita, joita olisi tuotteistettu saati markkinoitu aktiivisesti? Palveluita, jotka perustuisivat pitkäjänteisyyteen tai kenties vaikkapa jäsenyyteen? Varmasti esimerkkejä kaivamalla löytyy, mutta ei suinkaan ruuhkaksi asti. Monessa järjestössä toki tehdään arvokasta työtä luontoliikunnan edistämiseksi. Seikkailupuistot taas ovat eräs esimerkki uudesta ilmiöstä, mutta ne perustuvat enemmän rakennettuun ympäristöön kuin uuteen palveluun.

DSCF0823Kuten seikkailupuistot, myös monet muut uudet palveluideat rantautuvat meille ulkomailta. Myös luonnossa liikkumisen ympärille rakentuvista personal trainer -palveluista on jo esimerkkejä maailmalta. Esimerkiksi Australiassa ja Isossa-Britanniassa on henkilökohtaisia valmentajia, jotka perustavat valmennuksensa täysin ulkona liikkumisen ympärille ja korostavat markkinoinnissaan luonnon monipuolisia henkisiä ja fyysisiä hyvinvointivaikutuksia. He ovat nostaneet ulkona liikkumisen toimintaansa ohjaavaksi tekijäksi ja keinoksi erottautua kovassa kilpailussa. Valmennukseen osallistuminen on tehty asiakkaalle helpoksi siten, että liikuntasessio alkaa suoraan kotiovelta tai siinä hyödynnetään lähellä sijaitsevia ulkoilualueita. Esimerkkeinä lajeista mainittakoon juoksu, sauvakävely, pyöräily, lihaskuntoharjoittelu luonnossa tai vaikkapa jooga puistossa. Osa valmentajista tarjoaa myös säännöllisiä liikuntatunteja ryhmille erilaisten ulkolajien parissa. Idea on sama kuin monissa kuntokeskuksissa, joissa asiakas voi valita monipuolisesta ryhmäliikuntakalenterista itseään kiinnostavat tunnit.

DSCF1217Luonnossa liikkumiseen perustuva henkilökohtainen valmennus on vain yksi ajatus uudenlaisista tavoista lähestyä luontoliikuntaa. Tärkeämpää kuin yksittäiset uudet palvelut on se, että myös luonnossa liikkuminen elää ajassa kiinni ja uusia ideoita kokeillaan rohkeasti. Yhteiskunta ja ihmisten tottumukset muuttuvat, joten uusille palveluille syntyy jatkuvasti elintilaa.

Teksti ja kuvat: Metsähallitus / Viljo Kuuluvainen

Liikuntatieteiden maisteri Viljo Kuuluvainen työskentelee Luonto liikuttamaan -hankkeen suunnittelijana Lieksassa.

Mainokset

Marraskuu, ohi syyskuu ja läpi repaleinen lokakuu

Ulkona liikkumisessa on mielenkiintoiset ajat. Talvi painaa päälle, mutta kelit vaihtelevat. On pimeää ja kylmää. Räntääkin sataa, mutta lumipeite ei vielä välttämättä valaise maisemaa ja sukset saavat toistaiseksi olla vielä varastossa suuressa osassa Suomea.  Sää voi vaihdella paljonkin, ja esimerkiksi pidempien retkien suunnittelu käy vähemmän kokeneille, meille tavallisille liikkujille, työlääksi. Toisaalta pimeyden ja lumen vaihtelu tuo maisemaan jänniä tunnelmia. Ja illalla voi tehdä jännittävän retken tutulle polulle taskulampun valossa.IMG_7008

Viime aikoina on keskusteltu paljon suomalaisten vähäisestä liikkumisesta. Se alkaa olla melkoinen kansanterveydellinen ja taloudellinenkin haaste. Loppusyksyn sää liukkaine sateisine keleineen tai lyhyine päivineen ei ainakaan helpota ulkona liikkumista.IMG_5781

Ehkäpä tässä olisikin haasteen paikka meille kaikille, pohdin sohvalla tarkkaillessani räntäsadetta pihalla. Jo presidentti Urho Kekkonen totesi aikanaan, että jokainen syy olla ulkoilematta on tekosyy. Jo yksikin liikkumiskerta saa aikaan positiivisia vaikutuksia kehossa. Vaikutusta on vireystilasta aineenvaihduntaan. Ei siis sovi aliarvioida satunnaistakaan liikuntaa. Parempi sekin kuin ei mitään.

Alkutalvi onkin oivallista aikaa löytää uusia luontoliikuntakohteita läheltä ja miksei kauempaakin. Kun päivät ovat lyhyitä ja kelit haastavia, voi keskittyä lyhyempiin reitteihin ja pienempiin kohteisiin. Metsähallitus on tunnettu kansallispuistoista ja retkeilyalueista, Suomen upeimmista luonnosta, mutta tiesitkö, että helmiä saattaa löytyä myös lähialueeltasi? Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa on noin 500 muuta suojelualuetta ympäri Suomea, ja osa niistä sijaitsee myös lähellä kaupunkien ja kuntien keskustaa ja asutusta. Lisäksi Metsähallitus ylläpitää lukuisia kalastus- ja metsästyskohteita. Myös kuntien ylläpitämät luontokohteet takaavat sinulle arkiset ja juhlallisemmatkin kokemukset luonnossa.

Kalajoen hiekkasärkät lähellä Kalajoen keskustaa valittiin maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi Pohjois-Pohjanmaalla. Lisätietoja alueen reiteistä löytyy osoitteesta www.retkikartta.fi.

Kalajoen hiekkasärkät lähellä Kalajoen keskustaa valittiin maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi Pohjois-Pohjanmaalla. Lisätietoja alueen reiteistä löytyy osoitteesta http://www.retkikartta.fi.

Ja tässä tulee itse haaste. Haastan teidät jokaisen säästä huolimatta liikkumaan marraskuun ajan vähintään yhdellä uudella tai entuudestaan tutulla luontoliikuntakohteella joka viikko. Se voi olla arki-illan liikuntaa tai viikonlopun retki.  Mukaan kannattaa ottaa myös ystävä tai perheenjäsen!IMG_7041

Selaa mielenkiintoisia kohteita retkikartta.fi-palvelusta.kartta

Haastetta varten voit kartoittaa uusia ja erilaisia luontokohteita osoitteista www.retkikartta.fi, www.luontoon.fi tai www.eraluvat.fi. Muista myös kotikuntasi nettisivut. Ja mikä parasta, metsässä ei ole aukioloaikaa. Jokamiehenoikeuksilla voit liikkua miltei missä vaan.

Ja vielä lopuksi vinkki: Kamera tai lämmin kaakao saattavat tehdä liikunnasta viileässä syyssäässä vielä himpun verran makeampaa ja liikuttavampaa.

Teksti ja kuvat: Metsähallitus / Riikka Mansikkaviita

Liikuntatieteiden maisteri Riikka Mansikkaviita työskentelee erikoissuunnittelijana Metsähallituksen luontopalveluissa. Helpoiten Riikan löytää vapaa-ajalla hiihtämästä, suunnistamasta, juoksulenkiltä tai valokuvaamasta. Tavoitteena Riikalla on viettää joka päivä vähintään kaksi tuntia ulkona pysyäkseen reippaana sekä testata uusia tapoja liikkua luonnossa.

Haamu liikkeellä: Ruukkien tiluksilla Teijossa

Syksyisenä kosteana lauantaina Teijon retkeilyalueen ja tulevan kansallispuiston (www.luontoon.fi) Matildajärvelle saavuttuani yllätyin, kuinka täynnä parkkipaikka oli. Retkeilyreittien määräksi Teijolla mainitaan noin 50 kilometriä. Siinäpä kelpo setti päiväretkeksi. Reitit voisi ajella kattavasti suunnilleen parina limittäisenä kahdeksikkona. Hamarijärven pohjoispuoliset polut ovat hieman erillään muusta reittiverkosta, eikä Isoholman saarelle ollut tarvetta lähteä.

Teijon_haamu_reitti
Alkulämmittelyksi suunnittelin Jeturkastin lenkkiä. Hetken harhailun jälkeen polun pää löytyikin. Leppoisasti kruisaillen saavuin piakkoin Ancylus-järven rannalle, Jeturkastille. Hieno.

1 JeturkastiJeturkastin reitti vaikutti turhankin leppoisalta, mutta Lähdesuolle saapuessa sai lisähaastetta liukkaista ja kapeista pitkospuista. Turvallisinta tällä kertaa kantaa pyörä suon yli. Matkaa onneksi ei ollut kuin reilu satakunta metriä.

2 Lähdesuon pitkospuillaSuon ylityksen jälkeen matka jatkui kohti Matildajärveä ihan oikeana maastopyöräilynä. Olipas jopa mukavan teknistä ja vaikeaa paikoin. Lämmittelylenkki suoritettu.

3 Teknistä polkuaPitkospuiden liukkaus pisti muuttamaan loppureittisuunnitelmaa hieman. Järvenpäänsuolla lipsuttelun sijaan ajelin metsätietä Pirttinummelle ja sieltä edelleen Piikanummelle. Tuli toinenkin maastopyöräilijä vastaan. Olikohan hänkin haamujen asialla?

Piikanummella oikaisin hieman ennen virallista reittiä taas metsäpolulle. Etelään erkaneva Punassuon pitkospuureitti olisi ollut kiva ajella, mutta liukkaus ei houkutellut. Suon suunnasta vaeltavat isoäiti ja tyttöpuolinen lapsenlapsi kertoivat lisäksi, että suolla pitkospuut ovat vielä alkupäätäkin huonommassa kunnossa.

Polku tästä kohti Postinummea oli kivaa ajettavaa ja leveän ojan yli oli tehty kunnon siltakin.

4 Postinummea kohti5 Silta ojan yliPostinummella suunta Nenustannokkaan hävisi hetkeksi, mutta siitähän reitti jatkuikin heti tien toisella puolella. Nenustan kallioille oli jyrkkä tekninen nousu, ajamatta jäi. Olisikin voinut nousta mäelle jo aiemmin, kansallispuiston rajaa pitkin kulkevaa polkua, siitä hiekkamontun kulmalta. Noh, ensi kerralla sieltä.

6 Nousu NenustannokalleNenustannokalta tarjoutui mainiot näköalat Hamarijärvelle, soille ja salomaille. Täällä oli hyvä hetki hengähtää hieman. Liian aikaista oli vielä eväille, ne jäisivät odottamaan seuraavaa näköalaa tai järvenrantaa.

7 Näköala HamarijärvelleJyrkkä laskeutuminen alas kallioilta ei yllättäen ollutkaan liukas, kallionpinta oli karheaa. Nenustan nuotiopaikalla olisi voinut rauhassa tulistella ja evästellä, mutta makkaraa ei sattunut mukaan.

8 Nenustan tulipaikkaLähteensuon yli kannettiin taas pieni matka fillaria pitkospuita pitkin. Suon toisella laidalla odottikin mielenkiintoinen näkymä: metsänhoitona oli ilmeisesti kulotettu metsää. Ainakin lopputulos näytti sen verran hallitulta, ettei se varmaankaan tahattomasti ole palanut. Teijon retkeilyalueella on mielenkiintoinen kolmen ruukin historia, jonka jäljiltä alueella on talousmetsää, järviä on säännöstely ja turvettakin on nostettu.

9 Kulotettu metsäRetkeilyreitti jatkui Hauenkuonon ja Laviakallion kautta Laviakallion pysäköintialueelle. Olipa niin ihanaa maastopyöräpolkua, että samalla innolla poljin Kalasuntin rantaan vaikka tiesin, että pitääkin palata sieltä takaisin tielle. Olisipa ollut näppärää jos täältä olisi jotenkin päässyt toiselle puolelle järveä.

10 NamupolkuaLaviakallion pysäköintialueelta olisin voinut polkaista tsekkaamaan Onnelannummen reitin Kirjakkalassa, mutta tuumailin, että tulisi suotta edestakaisin ajamista. Sitä vastoin ajelinkin asvalttitietä parisen kilometriä takaisin Postinummelle ja siitä Miilunummelle johtavalle polulle.
Vedenottamon takapihalla oli tarjolla mutaa ja ojan ylitys, minkä jälkeen pääsikin taas polkemaan unelmapolkuja ja kalliobaanaa.

11 Evästauon paikkaSeuraavan kalliomäen (miksiköhän kartassa ei ole tälle nimeä?) päällä oli hyvä hetki vihdoinkin kaivella repusta eväät. Vastaan tullut ystävällinen koira haukahti ihan vaan virkansa puolesta pari kertaa pyöräilijää. Eväiden jälkeen polku jatkui herkullisena.

12 Ojan ylitys13 Herkullista polkuaAjelin huvikseni katsomaan Kalasuntin rannan tältäkin puolelta vaikkei kartassa näkyvää polkua retkeilyreitiksi ollutkaan merkitty. Totta tosiaan, tännehän passaisi joku ketunlossi tai vastaava ylitykseen.

Lankkerin kylän takakallioilla näytti kulkevan jotain polkuja, joita hieman tarkastelin vastaisuuden varalle. Miilunummelle matka sujui joutuisasti metsätietä pitkin. Endalin laavulle saapuessa tie oli jossain vaiheessa muuttunut taas ihan kunnon pyöräilypoluksi. Laavulla oli paljon sakkia -suosittu taukopaikka selvästi.

14 Puolakkajärven rantabulevardi

Puolakkajärven rantakruisailun jälkeen hylkäsin edelleenkin ajatuksen ajaa pitkospuita Järvenpäänsuolla, joten suuntasin etukumin kohti Jyrkkäkallion pohjoispuolelta kiertävälle metsätielle. Mikkossuon pysäköintialueelta suuntasin vielä Matildajärven rantapolulle.
Ahtaan polun jälkeen reittini jatkui Järvenkylän kautta takaisin Matildajärven opastustuvalle. Tuvan seinästä sai vettä, jolla saattoi huuhdella fillarin enemmästä metsäryönästä ennen autoon lastaamista.

Reipas ulkoilupäivä reippaassa säässä latasi akut ainakin pariksi työpäiväksi.

Teksti: Haamuretkeilijä

Metsähallituksen luontopalvelut rekrytoi elokuussa 2014 haamuretkeilijöitä (Mystery Shopper, Quality Hunter) arvioimaan eri kohteitaan maastopyöräilyn näkökulmasta. Haamuretkeilijän tehtävänä on tutustua nimettömänä ja tavallista maastopyöräilijää esittäen tiettyyn kohteeseen, sen palveluihin ja palvelurakenteisiin sekä tehdä niistä havaintoja. Retken jälkeen haamut antavat palautetta palvelujen toimivuudesta ja kertovat mieleen tulleista kehittämisideoista Metsähallitukselle. Maastopyöräilyn haamuretkeily jatkuu vuoteen 2015.

Haamu liikkeellä: Isojärven savottajätkien pyöräteillä

Syyskuisena sunnuntaina ajoimme sumuisen maiseman läpi Isojärven kansallispuistoon. Olin lupautunut Metsähallituksen luontopalvelujen haamumaastopyöräilijäksi, joten haamu otti tällä kertaa 35-vuotiaan naispyöräilijän hahmon. Retkiseuranani oli tavalliseen tapaan puolisoni, joka on kokenut maastopyöräilijä ja suunnitteli tämänkin retken tarkemman reitin. Minä taas olen omistanut maastopyörän vasta reilun vuoden ja pyöräilen enimmäkseen polkuja, metsäautoteitä ja hiekkateitä. Meille molemmille tämä oli kuitenkin ensimmäinen pyöräretki kansallispuiston maisemiin.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Saavuimme Isojärvelle omalla autolla. Kansallispuistossa oli heti parkkipaikalta lähtien harvinaisen kauniit, informatiiviset ja selkeät opastaulut. Retken elämyksellisyyttä lisäsi tieto niin kansallispuiston historiasta, luonnosta kuin savottajätkien kulttuurihistoriastakin. Myös majavista saimme uutta tietoa ja koimme pyöräilleemme majavien huudeilla, vaikkemme itse lättähäntiä kohdanneetkaan.

Reittimme kulki Heretyn parkkipaikalta savottajätkien vanhaa pyörätietä Lortikan kämpälle. On siinä ollut savottajätkillä polkemista vanhanmallisilla pyörillään, kun mekin pidimme reittiä haastavana kaikista nykyajan parannuksista huolimatta. Kokeneemmalle maastopyöräilijälle reitin haastavuus oli kuulemma aika sopiva, vaikka jotkut kohdat olivat hänellekin mahdottomia pyöräillä. Minusta sen sijaan tuntui välillä, että polun haastavuuden kanssa loppuvat taidot, voimat, rohkeus ja hermot.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Sumuisen yön jäljiltä puunjuuret, pitkospuut ja kalliot olivat liukkaita, jopa vaarallisia. Varsinkin kun kerros syksyn lehtiä peitti niitä. Ja jos pitkospuilta kaatuu pyöränsä kanssa, niin arvaahan sen, että pyöräilijä lentää rähmälleen suohon.

Reitti oli suurimmaksi osaksi niin kapea, että kävelijät joutuivat väistämään nopeammin eteneviä pyöräilijöitä, kun maasto oli liian vaikeakulkuista ohitukseenkaan. Huomasin, että minua vähän nolottikin pyöräillä kansallispuistossa ja olisin halunnut selitellä pyöräilymme luontoystävällisyyttä etenkin kulkijoille, jotka kommentoivat ”pyörien ulkoiluttamista asvalttiteiden ulkopuolella”. Pohdinkin, että maastopyöräilyn hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että pyörällä liikkuvat kunnioittavat vastaantulijoita huomioiden kävelijät hidastamalla nopeutta merkittävästi ja vaikkapa tervehtimällä vastaantulijaa.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Lortikassa pysähdyimme lounastauolle nuotiopaikalle, ja auringonpaisteessa nautitun ruoan jälkeen jatkoimme edelleen Kalalahteen. Reitti Lortikasta Kalalahteen oli itse asiassa pyöräilyyn paremmin soveltuvaa kuin vanha pyörätie Heretyn ja Lortikan välillä.

Metsän tuoksu ympäröi meidät pyöräillessäkin, vaikka sujahdimmekin luontonähtävyyksien ja potentiaalisten sienipaikkojen ohi totuttua nopeammin. Syysilma oli ihanaa hengittää. Miten ihminen toimiikin niin, että kun oikein väsyttää itsensä raittiissa ulkoilmassa, stressi lievittyy parhaiten? Pyöräily kansallispuistossa tuntui toimivan stressaavan työviikon jälkeen erinomaisena rentoutumiskeinona.

IMG_0670

Kuva: Haamuretkeilijä

Kalalahdesta jatkoimme vielä Huhtalaan, aution maatalon pihapiiriin. Huhtalassa leijui jotenkin taianomainen tunnelma, johon sekoittui opastaulujen historiatiedon tuomat kuvitelmat entisajan asutuksesta ja kovistakin ajoista, kauniit rakennukset ja se autius ja hiljaisuus.

Pyöräily teitä pitkin takaisin Herettyyn tuntui jo helpolta, vaikka ylämäkiä riitti poljettavaksi sielläkin. Oli hassua putkahtaa pyöräteiden hiljaisuudesta Heretyn parkkipaikalle, joka yhtäkkiä olikin täynnä autoja ja vilinää. Ihan vielä emme raaskineet kuitenkaan lähteä kotiinpäin, vaan kävimme pyöräilemässä vielä pienen piston Heretystä pyöräreitin alkupätkää.

Teksti: Haamuretkeilijä

Metsähallituksen luontopalvelut rekrytoi elokuussa 2014 haamuretkeilijöitä (Mystery Shopper, Quality Hunter) arvioimaan eri kohteitaan maastopyöräilyn näkökulmasta. Haamuretkeilijän tehtävänä on tutustua nimettömänä ja tavallista maastopyöräilijää esittäen tiettyyn kohteeseen, sen palveluihin ja palvelurakenteisiin sekä tehdä niistä havaintoja. Retken jälkeen haamut antavat palautetta palvelujen toimivuudesta ja kertovat mieleen tulleista kehittämisideoista Metsähallitukselle. Maastopyöräilyn haamuretkeily jatkuu vuoteen 2015.

Haamu liikkeellä: sielunruokapyöräilyä ja makkaranpaistoa Paistjärvellä

Maastopyöräily on mukavaa ulkoilua ja aloin heti innolla suunnitella retkeä Paistjärven suojelualueelle, kun se osui kohdalleni maastopyöräilyn haamuretkeilijöiden arvonnassa. Retkeilyseuraksi meille tuntemattomaan kohteeseen sain houkuteltua mieheni, joka on lajista vähintään yhtä innostunut kuin minäkin. Retken suunnittelu alkoikin yhdessä etsien netistä kohteen sijaintia kartalta ja tutustuen alueen karttoihin Luontoon.fi -palvelun kautta. Sivuilla kerrottiin tarpeellista tietoa alueen harrastusmahdollisuuksista, mutta maastopyöräilystä oli vain lyhyt maininta. Tämä oli tiedossa oleva asia, sillä alueella ei varsinaisesti ole maastopyöräilyyn merkittyjä reittejä.

Pyöräily onnistuu kuitenkin mainiosti alueella kulkevilla metsäteillä. Pääasia olikin, että paikka löytyi kartalta. Myös ajo-ohjeet löytyivät Luontoon.fi -sivulta. Retkemme varsinaista reittiä päätimme suunnitella tarkemmin vasta saavuttuamme paikan päälle, koska etukäteen ei ollut käsitystä sen paremmin maastosta kuin siitä millaisia retkipolut ja metsätiet paikan päällä olisivat.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Syyskuisena lauantaiaamuna lähdimmekin hyvin tankanneina Hämeenlinnasta kohti kohdettamme. Maastopyöräily kuluttaa energiaa, joten retkipäivänä on hyvä tankata kunnon aamupala. Mukaan kannattaa ottaa myös sopivasti retkievästä ja -juomaa.

Tavoitteenamme oli ensin ajaa Sonnasen pysäköintialueelle, jonne Luontoon.fi -palvelun mukaan käännyttäisiin Kouvolan tieltä noin viiden kilometrin ajon jälkeen vasemmalle Mäntyharju-Heinola-tielle. Matkalla molemmat huomasimme, että ohi vilahti tuttu tienviitta: Voikoski! Ajoimme kuitenkin iloisesti ohi etsien Mäntyharju-Heinola tienviittaa, kunnes alkoi tuntua, että olisikohan sittenkin pitänyt kääntyä jo siitä Voikoskelle päin? Käännyimme takaisin ja huomasimme toisesta suunnasta tullessamme, että Voikoskelle kääntyvän tien numero on 4143, joten sinnehän sitä sitten pitikin kääntyä! Palautteeni perusteella ohjetta onkin nyt tarkennettu Luontoon.fi -palvelussa.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Sonnasen parkkialue löytyi helposti tien 4143 varrelta. Paikalta löytyi infotaulu ja taulusta kätevästi alueen kartta, josta otin kännykällä valokuvan. Kuvan ottaminen on käytännöllinen idea, jos mukana ei ole alueen paperikarttaa. Karttaan tutustuttuamme päätimme viedä automme parkkiin Ketturiutalle. Ennen maastoon lähtöä oli hyvä hetki nauttia kahvia ja eväsleipiä sekä ihailla kaunista maisemaa ja kirkasvetistä järven hiekkarantaa!

Ketturiutalla suunnittelimme reitin kohti Pirunkirkkoa ja sitten sieltä takaisin. Reitti kulki pitkin polkuja ja teitä välietappeina Kannaksen ranta, Niinilampi, Pirunkirkko, Simonlampi, Niinilampi, Sonnanen ja lopulta takaisin aamuiseen lähtöpaikkaamme Ketturiutalle.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Ennen Pirunkirkon ja Niinilammen tienhaaraa harhailimme hieman ylittäessämme asfalttisen Heinola-Mäntyharju -tien. Kännykän karttamme teki meille kepposen ja ajoimme jonkin matkaa turhaan Heinolan suuntaan. Loppujen lopuksi tämä tienhaara oli kuitenkin helppo löytää, kunhan hoksasimme missä kohtaa olimme kartalla. Kesiön tielle voisi kuitenkin lisätä opaskyltin Niinilammelle, Pirunkirkolle ja Simonlammelle.

Ensimmäisen kerran Niinilammen ohi mennessä totesimme, että kierretään vielä lenkki Pirunkirkolle ja sieltä Simonlammen kautta takaisin Niinilammelle, jossa oli hyvin kutsuvan näköinen nuotiopaikka. Olihan siellä oikein mukavaa, hyvin ajettavaa polkua, mutta tulihan niitä haasteitakin. Itse nähtävyys, Pirunkirkko, oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen! Huikea paikka. Niinilammella pidimme pidemmän tauon makkaranuotiolla.

Kuva: Haamuretkeilijä

Kuva: Haamuretkeilijä

Kaiken kaikkiaan maastopyörällä pääsi kohtuullisen hyvin myös alueen polkuja pitkin. Toki reitillä oli kiviä, juurakoita ynnä muuta. Haastavimpia paikkoja olivat poluille kaatuneet puunrungot, joita riitti matkamme varrelle suhteellisen paljon. Muuten reittivalinta onnistui hyvin ja maisemat olivat hyvin kauniita. Niissä sielu lepäsi. Metsä on muutenkin rauhoittava ympäristö, ja pikkulinnutkin olivat juuri tuona syksyisenä päivänä kovasti laulutuulella. Kurkiauroja kuului myös olevan liikenteessä.

Kotiin päästyämme oli onnistuneen ulkoilupäivän jälkeen rentouttavaa nauttia kotisaunasta ja hyvästä ateriasta rakkaan mieheni kanssa.

Teksti: Haamuretkeilijä

Metsähallituksen luontopalvelut rekrytoi elokuussa 2014 haamuretkeilijöitä (Mystery Shopper, Quality Hunter) arvioimaan eri kohteitaan maastopyöräilyn näkökulmasta. Haamuretkeilijän tehtävänä on tutustua nimettömänä ja tavallista maastopyöräilijää esittäen tiettyyn kohteeseen, sen palveluihin ja palvelurakenteisiin sekä tehdä niistä havaintoja. Retken jälkeen haamut antavat palautetta palvelujen toimivuudesta ja kertovat mieleen tulleista kehittämisideoista Metsähallitukselle. Maastopyöräilyn haamuretkeily jatkuu vuoteen 2015.

Mars metsään! Hankeharjoittelijan ajatuksia luontoliikunnan lisäämiseksi

Luonnossa liikkuminen on mielestäni yksi hienoimmista tavoista hemmotella itseään. Mikä voisikaan olla parempaa kuin vetäytyä kaupungin sykkeestä lähimetsien poluille? Arjen vaatimukset, elämän hektisyys ja kiireen tuntu helpottavat. Lisäksi aika katoaa metsässä. Suorittaminen unohtuu, ja voit keskittyä itseesi, olla oman aikasi herra. Vaikka kaikki aistit ovatkin valppaina luonnossa, ei tietotulva tunnu hyökkäävältä.

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Seuraavalla kerralla, kun olet luonnon äärellä, pysähdypä hetkeksi ja keskity aistimaan. Kuuntele luonnon rauhoittavia ääniä, haistele raitista ilmaa ja kuulostele tuntemuksiasi. Heitä vaikka jalkineet pois ja tunne maaston muodot. Nauti auringon säteiden lämmöstä ihollasi; sateella voit keskittyä tuntemaan sadepisarat kasvoillasi. No, ei sinun oikeasti tarvitse pysähtyä, jos et halua. Hemmottelua ja nautintoa voi olla myös räkäposkella juokseminen rinnettä ylös kaatosateessa tai verenmaku suussa hiihtäminen. Sehän luonnossa onkin parasta: monipuolisten vaihtoehtojen tarjoaminen joka makuun!

Mutta miten saadaan maija ja matti meikäläinen metsään?

Luonto osaksi koulukulttuuria

Vaikka kouluissa tietoa (ja taitoja) jaetaan muun muassa liikunta- ja terveyskasvatuksessa, voisi luontoliikuntataitojen osuutta korostaa osana koulukulttuuria. Nyt, kun on herätty pitkäaikaisen istumisen terveyshaittoihin, olisi aiheellista hyödyntää luontoa myös oppimisympäristönä. Tutkimusten mukaan luontoympäristö lisää oppilaiden tarkkaavuutta, keskittymistä, tietoisuuden tunnetta ja päättelykykyä. Lisäksi fyysinen aktiivisuus lisääntyy ja yhteistyötaidot kehittyvät.

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Luonto oppimisympäristönä vaikuttaisi myös arvoihin, asenteisiin ja uskomuksiin. Kaupan päälle luonto tulisi tutummaksi ja sinne olisi helpompi lähteä myös vapaa-ajalla. Ympäristön vaikutus on suurin heikoimmin menestyville ja keskittymishäiriöistä kärsiville, mikä lisäisi vielä tasa-arvoakin!

Tiedon löytyminen voi olla kiven alla

Tieto ei tästä maailmasta taida loppua. Informaation lisääntyminen ei kuitenkaan ole helpottanut sen löytämistä, vaan ennemminkin päinvastoin.

Oululaisessa Air-hankkeessa havahduttiin kattavan tietolähteen puutteeseen, ja vastaukseksi rakennettiin yhtenäinen tietopankki seudun ulkoilu- ja retkeilykohteista. Perusretkeilijälle ei ole väliä, kuka aluetta hallinnoi, vaan itse toiminta ja palvelut. Kuitenkaan pelkkä tieto riitä liikuttamaan.

Osallistuisitko metsäjoogaan?

Maastoon lähteminen saattaa vaatia tottumattomalta samoilijalta rohkeutta heittäytyä uuteen ja tulla sinuiksi luonnon kanssa. Jos koululiikunnasta jäi käteen lähinnä suksikauhu, mistä apuja?   Eikö olisi hienoa, jos pumppitunnin sijaan voisitkin osallistua kuntosalisi järjestämälle metsäjooga-, lumikenkä- tai luontoseikkailutunnille? Tai kaupungin liikunnanohjaajien vetämille sauvakävelylenkkeille tai umpihankihiihtoon? Lähtisitkö mukaan eläinmuseon oppaiden ohjaamille lintu- ja sieniretkikävelyille?

Itse asiassa taitaa olla se ja sama, kuka toimintaa järjestää, kunhan siihen on helppo osallistua. Yhteiset tutustumiskäynnit voisivat madaltaa omaehtoista luontoon lähtemistä. Suomessakin on paljon erilaisia luonto- ja liikuntajärjestöjä, joihin kuuluvilla ulkoilu on osa elämäntapaa ja harrastus. Eri toimijoiden välistä yhteistyötä kehittämällä ja vahvistamalla voisi synnyttää erilaisia toimintatapoja, luoda antoisaa yhteistyötä, saada näkyvyyttä eri liikuntamuodoille ja lisätä luonnossa liikkumista.

Entä jos et enää pärjää yksin luonnossa? Luonto liikuttamaan -hankkeessa kokeiltiin toimintaa, jossa Joensuussa terveysalan opiskelijoiden koulutukseen kytkettiin palvelutalon asukkaiden ulkoiluttaminen. Ilmeisesti uutisointi herätti kiinnostuksen, ja mahdollisesti kokeilu laajenee erään järjestön vapaaehtoisten pyörittämäksi toiminnaksi. Ajatusta voisi laajentaa koskemaan myös sairaaloiden vuodepotilaita ja muita tukea tarvitsevia.

Luonto osaksi terveydenhoitoa

Perinteisesti kaupunkien ja terveydenhuollon liikunnanohjaus on suuntautunut omiin liikuntalaitoksiin kuten kuntosalille ja uimahallille. Kuitenkin näyttäisi siltä, että luonnossa liikkuminen madaltaa kynnystä seuraavaan kertaan. Lisäksi luontoympäristö kohottaa mielialaa ja näyttää houkuttelevan liikkumaan useammin.

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Luonto liikuttamaan -hankkeen tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja, kuten luonnossa liikkumisen yhdistämistä terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Japanissa on jo sertifioituja terveysmetsiä. Ehkäpä meilläkin tulevaisuudessa lääkärit antavat perinteisen pillerireseptin sijaan metsäreseptin stressin lievittämiseksi ja mielialan nostamiseksi. Voisivatko ravitsemusterapeutitkin jalkautua vastaanotoilta ja opettaa luonnonantimien hyödyntämistä ruokavaliossa luonnon helmoissa? Auttaisiko konkretian tuominen, ruoan alkuperän tunteminen sekä suomalaisen luonnon mahdollisuuksien ymmärtäminen myös terveellisen, tasapainoisen ruokavalion koostamisessa?

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Luontoliikuntaa vai välineurheilua?

Vaikka luonnossa liikkuminen luonnistuu ilman high tech -välineitä, voivat välineet tehdä ulkoilusta miellyttävämpää ja monipuolisempaa. Perinteisesti jokaisella on ollut omat sukset ja välineet, mutta lajikirjon kasvaessa eri lajien kokeilemisen kynnystä voisivat madaltaa hyvät vuokraus- ja lainausmahdollisuudet. Hiihtokeskuksista voi tietysti vuokrata laskuvälineitä ja kevätjäillä on mahdollista viilettää vuokraluistimilla. Osassa kirjastojakin voi lainata liikuntavälineitä.

Suunta on siis hyvä, mutta lisää kaivataan! Olisikin hienoa, jos jostakin saisi talvella kokeiluun lumikenkiä, kelkkoja ja suksia. Kesällä tarjonnassa voisi olla vesi- ja pihapelejä, pesäpallovälineitä, kajakkeja sekä telttailu- ja retkeilyvälineitä.

Luontoliikunnasta boostia työelämään

Ranskassa on menossa kokeilu, jossa työmatkapyöräilystä maksetaan kilometrikorvaus. Suomessakin työpaikoilla on herätty työntekijöiden jaksamiseen. Luontoliikunnalla on monia mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miltä kuulostaisivat työsuhdepyörät – autojen sijaan?  Luonnossa liikkuminen työajalla? Erilaiset liikuntavälineet työpaikoille kimppalahjoiksi? Pikkujoulut ja firmapäivät metsälaavulla hotellibaarin sijaan? Saattaisipa käydä vielä niin, että sairauspoissaolot vähenisivät ja tehokkuus lisääntyisi.

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Kuva: Metsähallitus / Susanna Ylinen

Lähiluontopaikkojen helppo saavutettavuus, läheisyys ja miellyttävät katkeamattomat kevyenliikenteen reitit ovat edellytys liikkumiselle. Verotusta voisi suunnata vielä enemmän terveyttä tukeviin valintoihin. Verovähennyksiä luontoliikuntapalveluista ja -välineistä? Tietystikään ei pidä unohtaa kuunnella asukkaiden näkemyksiä palveluiden laadusta ja tarpeesta. Selkeät opasteet ja kartat, turvalliset ja hyvin merkityt reitit voivat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta eivät niitä ole. Tavaransäilytystilat ja suihkumahdollisuus voisivat helpottaa luonnossa liikkumisen livauttamista arkeen. Ja ja..

Huh! Ajatuksen juoksu vain kiihdyttää vauhtiaan. Taidanpa taas lähteä illalla selvittämään ajatuksiani Puijon metsiin.

Helli ja hemmottelehan sinäkin itseäsi – ja mene metsään!

Teksti: Susanna Ylinen

Terveyskasvatuksen maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistosta sai tutustua Luonto liikuttamaan -hankkeeseen osana opintoihin kuuluvaa työharjoittelujaksoa. Kun opiskelija kuuli huhuja hankkeesta, jossa yhdistyivät luonto, liikkuminen ja Puijo (melkein keskellä Kuopiota sijaitseva luonnonsuojelu- ja virkistysalue), hän oli myyty eikä voinut vastustaa kiusausta ottaa yhteyttä hankkeen projektipäällikkö Kati Vähäsarjaan. Harjoittelun jälkeen yhteistyö jatkuu gradun merkeissä.

Blogivinkki: ”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla virkistyt…”

Tällä kertaa vinkkaankin tarinoineeni luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksista hiljattain Argumenta-blogissa. Argumenta-blogiin kutsutaan eri alojen asiantuntijoita ja vaikuttajia kirjoittamaan omista mietteistään luonnon ja ihmisen terveyden välisistä suhteista. Blogimerkinnästäni voit lukea muun muassa seuraavaa:

  • Elvyttävyystakuuta ei sentään vielä luontoreissuille anneta. Eikä ihan vielä Käypä hoito -suositustakaan. Nopeasti lisääntyvä tutkimusnäyttö antaa kuitenkin yhä vahvempia perusteita miettiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käytäntöjä hieman uudelleen, luontoympäristön rooli huomioon ottaen.
  • Ravitsemusohjauksen voi toteuttaa vaikka nuotiolla metsän siimeksessä. Motivaatio painonhallintaan voi löytyä oikeanlaisesta ympäristöstä.
  • Mielialalla on suuri merkitys aktiivisen elämäntavan omaksumisessa – ja päinvastoin. Luonnossa liikkuminen ei aseta suuria paineita fyysisille, psyykkisille tai sosiaalisille ominaisuuksille tai taidoille.

Lue koko blogimerkintä Argumenta-blogissa

Teksti: Metsähallitus / Kati Vähäsarja